Kameral benämning på ofri tomt som upplåtits för bebyggelse. Det handlade om en mindre icke i mantal satt egendom som ofta var avsöndrad från en större jordegendom. Termen användes efter slutet av 1600-talet mer allmänt också om till en fastighet hörande åker, äng, skogsmark, sjö eller å, samt om (industriell) byggnad, anläggning eller rättighet med viss ekonomisk nytta (i stationssamhällen, vid sågverk m.m.).
tila, paikka
Asutukseen tarkoitetusta tontista käytetty kameraalinen nimitys. Kyseessä oli useimmiten suuremmasta maa-alueesta rajattu pieni, ei vielä manttaaliin pantu alue. 1600-luvulta lähtien nimitys voi tarkoittaa myös kiinteistöön kuuluvaa peltoa, niittyä, järveä, jokea tai talouskäytössä olevaa rakennusta.
Karlsson, Göran , Iso ruotsalais-suomalainen sanakirja , 358 , Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura 1982–1984 , II: 295.
Sonck, J. G. (Johan Gideon) , Ruotsalais-suomalainen laki- ja virkakielen sanasto, Svensk-finsk lag- och kurialterminologi , 103 1903 , 217.
Svenska Akademiens ordbok, http://g3.spraakdata.gu.se/saob/