Sådant gods som finns nedgrävt i jorden och som ingen kan bevisa att han eller hon är ägare till. När sådant gods hittades skulle man efter 1755 omedelbart informera landshövdingen varefter denne genast informerade Kgl. Maj:t om godset skulle bärgas på statens räkning. I annat fall tillföll hälften jordägaren och andra hälften upphittaren. Bestod det upphittade godset av gamla mynt av guld, silver, brons eller koppar, eller andra konststycken av metall, hembjöds det först till kronan för att inlösas. Inlöste kronan godset tillföll en åttondedel av dess värde den som hittade det.
löytö
Omaisuus, joka oli ollut löydettäessä maan sisällä ja jota kukaan ei pystynyt todistamaan omakseen. Löydöstä tuli vuoden 1755 säädöksen mukaan ilmoittaa välittömästi maaherralle, joka puolestaan tiedotti siitä hallitsijalle. Muutoin puolet löydöstä kuului maan omistajalle ja toinen puoli löytäjälle. Jos löytö käsitti vanhoja kulta-, hopea-, pronssi- tai kuparikolikoita tai muita metalliesineitä, sitä oli tarjottava ensin kruunulle lunastettavaksi. Kruunu maksoi löytäjälle lunastuspalkkiota kahdeksasosan löydön arvosta.
Bonsdorff, Johan Gabriel , von , Stor-Furstendömet Finlands kameral-lagfarenhet. Andra delen , Helsingfors: G.O. Wasenius 1833 , 637.
Sadeniemi, Matti , Nykysuomen sanakirja 1–6. Valtion toimeksiannosta teettänyt Suomalaisen Kirjallisuuden Seura , Helsinki: WSOY 1951–1961 .
Sonck, J. G. (Johan Gideon) , Ruotsalais-suomalainen laki- ja virkakielen sanasto, Svensk-finsk lag- och kurialterminologi , 103 1903 .