Hemman som hörde till en ursprunglig jordfastighet och som inte likt andra av fastighetens hemman hade blivit avsöndrat, avstyckat eller dylikt från sitt ursprung. I Finland kallades det vanligen stamhemman.
kantatila
Tila, joka kuului alkuperäiseen maaomaisuuteen eikä ollut joutunut sen muiden tilojen tapaan erotetuksi, lohkotuksi tai muutoin erilleen alkuperäisestä yhteydestään. Suomessa käytettiin yleensä nimitystä ”stamhemman”.
Bonsdorff, Johan Gabriel , von , Stor-Furstendömet Finlands kameral-lagfarenhet. Register , Helsingfors: G.O. Wasenius 1833 , 119.
Sadeniemi, Matti , Nykysuomen sanakirja 1–6. Valtion toimeksiannosta teettänyt Suomalaisen Kirjallisuuden Seura , Helsinki: WSOY 1951–1961 .
Sonck, J. G. (Johan Gideon) , Ruotsalais-suomalainen laki- ja virkakielen sanasto, Svensk-finsk lag- och kurialterminologi , 103 1903 .
Svenska Akademiens ordbok, http://g3.spraakdata.gu.se/saob/