Trupp, kompani, fotfolk. Benämningen användes redan under medeltiden men fastställdes när Gustav Vasa organiserade det svenska infanteriet efter tyskt mönster. Ursprungligen bestod fänikan av 500 man, som indelades i fem kvarter eller befallningar. Fänikans stab bestod av hövitsmannen, fänriken eller fänikedragaren, profossen, kapellanen, bardskäraren, munsterskrivaren, föreren, vaktmästaren, trumslagare och pipare samt munsterdrängarna. Ibland kunde en fänika ha två fänrikar eller en underhövitsman.
lippukunta, lippue
Sotajoukko, komppania tai jalkaväki. Nimitystä käytettiin jo keskiajalla, mutta se vakiintui lopullisesti Kustaa Vaasan uudelleen organisoidessa Ruotsin jalkaväen saksalaisen mallin mukaan. Alun perin 500 miehen vahvuinen joukko-osasto. Lippueen johdon muodostivat päällikkö, vänrikki, lipunkantaja, luutnantti, profossi, kappalainen, katselmuskirjuri, välskäri, rumpalit ja puhallinsoittajat.
Andersson, Kent & Henrik (red.) Anderö , Ordbok för släktforskare , 5 uppl. , Västerås: Ica 2006 , 5.
Dahlgren, F.A. , Glossarium öfver föråldrade eller ovanliga ord och talesätt i svenska språket från och med 1500-talets andra årtionde , Lund: Gleerups 1914–1916 . http://runeberg.org/ovanliga/
Karlsson, Göran , Iso ruotsalais-suomalainen sanakirja , 358 , Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura 1982–1984 .
Kerkkonen, Gunvor (red.) , Kulturhistoriskt lexikon för nordisk medeltid I–XXII , [København]: Rosenkilde og Bagger 1956–1978 , I: 407.
Sadeniemi, Matti , Nykysuomen sanakirja 1–6. Valtion toimeksiannosta teettänyt Suomalaisen Kirjallisuuden Seura , Helsinki: WSOY 1951–1961 .
Solanterä, Lasse-Juhani , Sukututkimussanasto 2, sekä mittoja, lyhenteitä, sairauksia ja kuolinsyitä 2002 , 4.
Wikipedia – Vapaa tietosanakirja, http://fi.wikipedia.org