Medel för att undanröja alla eller vissa menliga följder av en i lagen straffbelagd handling, vanligen ett eftergivande eller mildrande av ett straff som vunnit laga kraft. Från 1719 användes begreppet också om rätten att upphöja till adligt stånd. Benådningsrätt tillkom den svenska monarken efter 1615, den ryska monarken i Gamla Finland (1723–1809) och under autonoma tiden till 1917, under svenska tiden 1727–1772 i viss mån också ständerna. Sedan 1918 har republikens president benådningsrätt.
armahdusoikeus
Tavallisesti hallitsijalla ollut oikeus ohittaa oikeuslaitoksen määrittämät seuraamukset ja vapauttaa yksilö niistä. Vuodesta 1719 käsitettä käytettiin myös nostettaessa joku aatelissäätyyn. Ruotsissa kuninkaalla oli armahdusoikeus vuodesta 1615 lähtien, Vanhassa Suomessa 1723–1809 sekä autonomian ajan Suomessa armahduksen saattoi myöntää Venäjän monarkki ja itsenäisyyden ajalla armahduksen on voinut myöntää tasavallan presidentti.
Brokgauz, F.A. & I.A. Efron , Enciklopedičeskij slovar. Izdatel´ F.A. Brokgauz i I.A. Efron, 1–41 1890–1904 , 24: 500–501.
Modéer, Kjell Åke , Historiska rättskällor: En introduktion i rättshistoria , 2 uppl. , Stockholm: Nerenius & Santérus förlag 1997 , 125.
Nordisk familjebok. Konversationslexikon och realencyklopedi 1–38 , Stockholm: Nordisk familjeboks förlags aktiebolag 1904–1926 . http://runeberg.org/nf/
Sonck, J. G. (Johan Gideon) , Ruotsalais-suomalainen laki- ja virkakielen sanasto, Svensk-finsk lag- och kurialterminologi , 103 1903 , 40.
Svenska Akademiens ordbok, http://g3.spraakdata.gu.se/saob/
Thunander, Rudolf , Hovrätt i funktion. Göta hovrätt och brottmålen 1635–1699 , I, 49:de bandet , Stockholm: Nerenius & Santérus förlag Ab 1993 , 196–197.