Förvaltningshistorisk ordbok

Beskrivning

Juridisk term för sammanslutning som äger egen rättskapacitet på samma sätt som en människa, det vill säga en fysisk person. En juridisk person kan vara offentlig: en stat, en kommun, de flesta bolag, eller privat: en förening, ett dödsbo, ett konkursbo eller en stiftelse. Termen infördes under medeltiden när den kanoniska rätten infördes i Sverige.

Finsk beskrivning

oikeushenkilö, juridinen henkilö

Oikeusterminologiassa fyysistä henkilöä vastaava, juridisesti toimivaltainen yksikkö. Voi olla julkinen (valtion, kunta, yhtiö) tai yksityinen (yhdistys, perikunta, konkurssipesä tai säätiö). Käsite tuli Ruotsiin keskiajalla kanonisen oikeuden kautta.

Källor

Eklund, Stephanie & Annika Rembe , Juridiska ord och begrepp , Stockholm: Karnov Group Sweden AB 2011 .

Lindroth, Sten , Svensk lärdomshistoria. Medeltiden. Reformationstiden , Stockholm: Norstedts 1997 .

Nikkarinen, Lasse (toim.) , Lakitieto 4 , Helsinki: Otava 1983 , 1871.

Nordisk familjebok. Konversationslexikon och realencyklopedi 1–38 , Stockholm: Nordisk familjeboks förlags aktiebolag 1904–1926 , 13: 308–309. http://runeberg.org/nf/

Sadeniemi, Matti , Nykysuomen sanakirja 1–6. Valtion toimeksiannosta teettänyt Suomalaisen Kirjallisuuden Seura , Helsinki: WSOY 1951–1961 .

Sonck, J. G. (Johan Gideon) , Ruotsalais-suomalainen laki- ja virkakielen sanasto, Svensk-finsk lag- och kurialterminologi , 103 1903 , 175 (juridisk).