Anläggande och underhåll av allmänna vägar för att befordra kommunikationerna inom landet. Vägröjning var ett onus för varje hemman oberoende av om det var av säteri-, frälse-, skatte- eller krononatur. Vägröjning stadgades ursprungligen i landslagen och infördes i 1734 års lag. Undantagna var endast lotshemman efter 1783 och efter 1786 alla bruk. Städerna ansvarade för vägar inom stadens ägor som även civila tjänstemän och ståndspersoner var skyldiga att finansiera. Befriade var efter 1734 endast biskops-, präst-, läsemästare- och klockargårdar i staden. Vägröjningen övervakades av landshövdingen. Med tanke på underhållsskyldigheten indelades de allmänna vägarna i lands- eller ”kungsväg”, härads-, socken- och byaväg.
tienraivaus
Yleisten teiden rakentamis- ja ylläpitovelvollisuus kommunikaatioyhteyksien parantamiseksi maassa. Kyseessä oli rasitus, joka koski kaikkia tiloja, myös säteri-, rälssi, perintö- ja kruununtiloja. Asiasta säädettiin jo maanlaissa ja se oli mukana myös vuoden 1734 laissa. Poikkeuksen muodostivat vain luotsitilat ja 1783/1786 jälkeen ruukit. Kaupungit vastasivat omien alueidensa teistä ja ne rahoitettiin erillisillä, myös siviilivirkamiehiä koskevilla veroilla. ylläpitovelvollisuuden mukaisesti tiet jaettiin maan- eli ”kuninkaanteihin”, kihlakunnan-, pitäjän sekä kyläteihin.
Bonsdorff, Johan Gabriel , von , Stor-Furstendömet Finlands kameral-lagfarenhet. Andra delen , Helsingfors: G.O. Wasenius 1833 , 737-738.
Sadeniemi, Matti , Nykysuomen sanakirja 1–6. Valtion toimeksiannosta teettänyt Suomalaisen Kirjallisuuden Seura , Helsinki: WSOY 1951–1961 .
Sonck, J. G. (Johan Gideon) , Ruotsalais-suomalainen laki- ja virkakielen sanasto, Svensk-finsk lag- och kurialterminologi , 103 1903 , 407 (vägrödjning).