ylimuistoinen nautinta, perinteinen omistusoikeus tiettyyn alueeseen
Tietyn maa-alueen omistusoikeus, joka perustui siihen, että suku oli omistanut ja käyttänyt aluetta niin kauan, että omistuksen alkuperästä ei ollut enää muistitietoa. Käsite tulee kanonisesta oikeudesta ja maakuntalaeissa se käsitetään jo lainmukaiseksi omistus- tai saanto-oikeudeksi.
Karlsson, Göran , Iso ruotsalais-suomalainen sanakirja , 358 , Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura 1982–1984 , I: 964.
Kerkkonen, Gunvor (red.) , Kulturhistoriskt lexikon för nordisk medeltid I–XXII , [København]: Rosenkilde og Bagger 1956–1978 , VII: 284f.
Sonck, J. G. (Johan Gideon) , Ruotsalais-suomalainen laki- ja virkakielen sanasto, Svensk-finsk lag- och kurialterminologi , 103 1903 , 155.
Wikipedia – Vapaa tietosanakirja, http://fi.wikipedia.org