Medlem av det andliga ståndet, huvudsakligen använt som motsats till lekman. Under medeltiden fram till reformationen: innehavare av lägre kyrkligt ämbete trots att han ännu inte var prästvigd. ”Klerk” blev under 1700-talet en samlande beteckning för skrivarbiträden, sekreterare och bokhållare.
pappi, pappishenkilö
Hengellisen säädyn jäsen, käytettiin pääasiassa vastakohtana maallikkoihin. Keskiajalta reformaatioon asti nimitystä käytettiin alemmassa kirkollisessa toimessa työskentelevästä henkilöstä, joka ei ollut vielä saanut pappisvihkimystä, 1700-luvulla se siirtyi tarkoittamaan kirjuriam, sihteeriä ja kirjanpitäjää.
Karlsson, Göran , Iso ruotsalais-suomalainen sanakirja , 358 , Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura 1982–1984 .
Nordisk familjebok. Konversationslexikon och realencyklopedi 1–38 , Stockholm: Nordisk familjeboks förlags aktiebolag 1904–1926 , 4: 434. http://runeberg.org/nf/
Svenska Akademiens ordbok, http://g3.spraakdata.gu.se/saob/