Sedan medeltiden och under autonoma tiden om ett lagligt sätt att förvärva egendom, huvudsakligen genom arv, giftorätt, testamente, köp, byte eller gåva, samt viss tids hävd eller urminneshävd och innehav av pant. Laga fång gällde från 1734 främst fast egendom.
laillinen saanto
Keskiajalta lähtien ja myös autonomisella ajalla käytössä ollut käsite omaisuuden saannista laillisesti perintönä, avio-osana, testamentilla, ostamalla, vaihtamalla tai lahjana sekä myöskin panttina tai ylimuistoisen nautinnan kautta. Vuodesta 1734 laillinen saanto koski lähinnä kiinteää omaisuutta.
Inger, Göran , Svensk rättshistoria , Lund: Liber Läromedel 1980 , 36–37.
Karlsson, Göran , Iso ruotsalais-suomalainen sanakirja , 358 , Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura 1982–1984 , II: 193 (laga).
Kerkkonen, Gunvor (red.) , Kulturhistoriskt lexikon för nordisk medeltid I–XXII , [København]: Rosenkilde og Bagger 1956–1978 , X: 139.
Nordisk familjebok. Konversationslexikon och realencyklopedi 1–38 , Stockholm: Nordisk familjeboks förlags aktiebolag 1904–1926 , 15: 815. http://runeberg.org/nf/
Rothstén, F.W. , Ruotsalais-suomalainen laki- ja virkakielen sanasto , Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura 1883 . http://www.genealogia.fi/hakem/sanasto/sanastoesi.htm
Sonck, J. G. (Johan Gideon) , Ruotsalais-suomalainen laki- ja virkakielen sanasto, Svensk-finsk lag- och kurialterminologi , 103 1903 , 201.